Mitä valmennuksessa harjoitellaan:
Tavoitteena on antaa valmiuksia arkielämän hallintaan. Harjoittelu sisältää strategioita tilanteiden käsittelyyn, kehon hallintaa, ajattelu- ja analysointikyvyn kehittämistä ikätasoisesti.
Keskustelemme käytöksestä ja sen vaikutuksista sekä vastapuoleen, että tilanteiden seuraajiin. Jos lapsi esimerkiksi voittaessaan jonkun kisan, pilkkaa vastapuolta ja on ylen innostunut omasta saavutuksestaan, muut pistävät käytöksen merkille ja luovat käsitystä lapsesta.
Esimerkki
Teen harjoitukset lapsen kanssa enkä ohjaa niitä vain ylhäältä päin. Eräässä kilpailutilanteessa voitin ja lapsi rupesi syyttelemään minua fuskaamisesta, etukäteen harjoittelusta, siitä, että en laskenut hänen pisteitään oikein. (Tärkeää on harjoituksissa olla todellinen kilpakumppani eikä aikuisten usein omaksuman tavan mukaan antaa lapselle vähän salaa tasoitusta).
En reagoi lapsen syytöksiin ja peliä jatketaan ja lapsi voittaa niukasti yhdellä kertaa. Kehun häntä: Hyvä tsemppaus, aika hieno kehonhallinta tuossa viimeisessä heitossa, hyvä sinä!
Lapsi säteilee. Kysyn: Oliko palaute paikallaan? Hän myöntää. Jatkan: Kumpi tapa parempi reagoida toisen voittoon, sinun vai minun? Hän naurahtaa ja sanoo: Sinun. No oli hei sunkin voittos aika hyvä.
Sen jälkeen mietimme, mitä vastapuoli ajattelee eri tilanteissa ja mitä muut ajattelevat, kun seuraavat yleisönä tilannetta. Näin lapsi saa käsityksen siitä, miten me arvioimme toisia ja miksi joku saa kivan kaverin, reilun tai ikävän ihmisen viitan harteilleen.
Pohdin lasten kanssa käsitystä siitä, mitä on muiden lasten vastuulla (moni käsittää esim. aikuisten neuvon: “Kaikki pitää ottaa mukaan”, sääntönä, joka ei velvoita häntä mihinkään sosiaalisiin ponnistuksiin).
Tutkitaan, mikä on käsitys kivasta kaverista ja kuinka sellaiseksi tullaan. Entä jos kohtaa toisia kiusaavan lapsen, joka haukkuu, ei osaa käyttäytyä, luo jännitteitä ja puuttuu toisten olemiseen. Osaako lapsi toimia ja erottaa itsensä toisen luomasta kuvasta ja tarkastella toisen käytöstä hänelle kuuluvana.
Toinen haukkuu: Sä oot ihan tyhmä, et osaa edes skeitata, ihan luuseri!
Kannattaako painaa pää alas ja toivoa, että toinen lopettaa vai sanoa: Se on taito, jonka voi harjoitella. Enkä ole tyhmä. Sen erottelu, että toinen käyttäytyy huonosti ja hänen sanomansa sisältö, kannattaa opetella erottamaan toisistaan. Ajattelun ja arvioinnin opetuksessa voi käyttää esimerkkejä, mutta lapsen suuhun ei anneta valmiita lauseita.
Kiusaamisesta keskustelu on hävinnyt taistelun ilmiötä vastaan siinä vaiheessa, kun rooleista puhutaan ihmisen luonteenpiirteinä.
Harjoitetaan kehoa:
Hengityksen hallintaa: Kuinka sen avulla opetellaan keskittymään, rauhoittumaan esim. pelottavassa tilanteessa ja kanavoimaan voimaa itseen.
Kehon asentoja: Kuinka löydetään kehon keskus, pidetään ryhtiä yllä, kävellään reippaasti, pidetään pää pystyssä ja luodaan vaikutus, että täytämme oman kehomme ja hallitsemme sitä.
Jos lapselle on sattunut jotain ikävää ja hän suojautuu kääriytymällä itseensä, kehon avaaminen vapauttaa usein energiaa ja voimaa välittömästi. Lapsi saapastelee kuin uudessa maailmassa ja harjoitusten kautta hallinnan lisääntyessä, pystyy muuttamaan omaa kokemusta itsestä, ympäristöstä ja muista vähitellen.
Katsekontakti: On tärkeää hallita katsominen ja sen rytmittäminen siten, että ei uhmaa, uhkaa tai riko toisen reviiriä. Katsekontakti luo meille yhteyden toisiin ja sen kesto ja tapa määrittävät vastaanottajan reaktioita. Sama pätee eläimiin: Jos tuijotat tiukasti vastaantulevaa koiraa, voit saada vastaasi murinaa tai hyökkäykseen jännittyneen kehon. Jos katsekontakti on elävä ja kestoltaan vaihteleva, se on sosiaalista kanssakäymistä samoin kun muukin kehon kieli.
Ohjelma laaditaan aina lapsen tarpeiden mukaan.
Skidikantti valmennuksesta hyötyvät usein myös vanhemmat. He ovat mukana alusta loppuun ja saavat tietoa ja taitoja samalla kertaa. Usein aikuiset käyvät myös omaa lapsuuttaan ja ongelmiaan läpi lapsen valmennuksen puitteissa. Aika moni on vuosien varrella huokaissut: Olisinpa itse saanut valmennusta lapsena!
Valmennuksen ensimmäinen kerta:
Vanhempi laittaa sähköpostiin omia ajatuksiaan ja toiveita siitä, mitä harjoitellaan ja miksi.
Sen jälkeen on soittoaika, jossa voimme keskustella ja tarkentaa toiveita ja odotuksia, mitä valmennuksen suhteen on.
Valmennuskerta (1,5 t): Lapsi harjoittelee tunnin ja sen jälkeen vanhempi liittyy seuraan puoleksi tunniksi. Vanhemmalle kerrotaan, mitä on tehty ja miksi. Halutessaan lapsi voi opettaa valitsemansa harjoituksen selityksineen vanhemmalle (näin valmennus siirtyy myös kotiin).
Sovitaan soittoaika ja sen aikana kerron aikuistasolla käsitykseni tilanteesta ja päätämme jatkosta. Mikäli jatkoa ei haluta, ensimmäisen kerran harjoitukset tulevat sähköpostitse, jolloin niiden tekemistä voi jatkaa kotona.
Valmennuksesta saa tietoa ja hinnaston osoitteesta: aila.juvonen@skidikantti.fi
Koulutan myös aikuisia sekä ammattilaisia.
