Poikajoukko etenee ja jokainen porukasta puhuttelee keskellä kulkevaa poikaa: Hei Matti! Ei mun nimi ole Matti. Hei Niko! Ei mun nimi ole Niko! Hei Eetu! EI mun nimi ole Eetu! Hei Markus! EI MUN NIMI OLE MARKUS!!!
Poika kiihtyy koko ajan enemmän. Hän kulkee levottomana, kääntyilee toisen puolelta toiseen ja yrittää tarjota omaa nimeään joukolle. Pojat nauravat ja kiusaaminen yltyy. Kohde menettää malttinsa ja huutaa naama punaisena omaa nimeään. Hän on raivoissaan.
Hän tietää, että muut tietävät hänen oikean nimensä. Toisten halu toimia kuin kivimuuri kuulematta tai reagoimatta hänen vastaukseensa, aiheuttaa turhautumista, suuttumusta ja voimattomuutta. Joukkovoima, joka on häntä vastassa, on muuttumassa ilkeäksi ja hän tuntee sen.
Joukon laidalla joku jo vetäytyy, lakkaa kiusaamasta ja tuntee, että ollaan menossa liian pitkälle. Ydinjoukko on kuin kuumeen vallassa. Toisen raivo ruokkii sitä eikä osata lopettaa.
Seuraavana päivänä ei tarvita kuin yksi toisto, näytelmän paluu, kohteen hermostuminen ja pohja jatkuvalle kiusaamiselle on luotu.
Tässä opiskellaan strategiaa, joka alkaa olla yhteiskunnassamme yleistä. Kiusatut oppivat sen yhtä hyvin kuin kiusaajatkin. Halu päästä draaman päätoimijaksi on kova. Jos saa tilaisuuden päästä valtaa pitäväksi vaikka vähäisemmässäkin mittakaavassa, siihen tartutaan hanakasti. Ja ristiriitatilanteissa strategia otetaan käyttöön.
Trump ei ole mikään yllätys. Pikkutrumppeja, jotka osaavat liittoutua kaltaistensa kanssa, löytyy joka yhteisöstä.
Katkera sydän on huono kompassi. Teot, jotka toistavat samaa näytelmää, vaikka osat olisivat vaihtuneet, estää uusien tapojen muodostumista.
Bussissa istui pieni, noin 10v poika isomman, hieman rehvakkaan oloisen pojan vieressä. Pysäkillä toisella puolen tietä parveili koululaisia. Isompi katsoi heitä ja ryhtyi naureskellen ivaamaan muutamaa tyttöä heidän ulkonäköään arvostellen.
Pienempi poika vilkaisi tyttöjä ja sanoi sitten: Mulla ei ole mitään tarvetta ruveta arvostelemaan randomisti jotain tuntemattomia tyyppejä.
Isompi poika hämmentyi, hiljeni ja hiljaisuuden vallitessa statusjärjestys vaihtoi paikkaa.
Näennäinen valta, joka perustuu muiden alentamiseen, kiusaamiseen tai mielivallan käyttöön ei ravitse. Se pitää ihmiset vangittuina pikkumaiseen ja epätasa-arvoiseen maailmaan, jossa tavoitellaan asioita, joilla ei ole todellista arvoa: valtaa, rahaa, näkyvyyttä, kuuluvuutta – usein ilman dialogia, rohkeutta tai voimaa toimia oikein.
