Kiusaaminen ei siis ole kiinnittynyt ihmiseen ja kun puhutaan alaikäisistä, sitä ei kannata tatuoida kenenkään otsaan.
Aivan samoin kiusattu voi omaksua roolin itseensä tai pudottaa sen harteiltaan kuin ikävästi kiinni tarttuneen vaatteen.
Olen kouluttanut ihmisiä, jotka pelkäävät vielä aikuisena jokaiseen uuteen yhteisöön mennessään, että tulevat kiusatuksi. He ikäänkuin omalla toiminnallaan kutsuvat vastapuolta tuhoisaan dialogiin. Oman roolin purkaminen ja uuden opettelu on mielenkiintoista ja voimaannuttavaa.
Meissä jokaisessa on valmiudet kumpaankin rooliin ja joskus niitä vaihdellaan tilanteen mukaan. Jos itsellä on kaikki hyvin, ei tarvitse nousta toisen olkapäille näkyäkseen paremmin.
Opettajat ovat helpottuneita, jos saavat välineitä toimia näissä haastavissa tilanteissa. Puhe ei ole lasten eikä aikuisten kohdalla tarpeeksi. Konkreettinen harjoittelu on tarpeen.
