Toimittaja Karoliina Paananen teki hyvän jutun aiheesta. Jutun pääkuva on hyvin valittu. Se kertoo netin tunkeutumisesta lapsen turvalliseen elämään pelottavasti. Kurssilla oli pieni tyttö, jonka isän autoon tunkeutui varkaita. Se riitti viemään yöunet. Oma reviiri näyttäytyi vaarallisena. Voi vain kuvitella, miten pelottavaa on, kun omasta tietokoneesta tunkeutuu huoneeseen pahaa tarkoittava aikuinen. Saalistajat eivät tunne armoa. He nauttivat pelistä, jolla lapsi saadaan takertumaan syöttiin.
Ensimmäinen koulutukseni Lontoossa Tavistockin klinikalla opetti heti aluksi, kuinka omaa itseä täytyy suojella. Ammattilaisena on pysyttävä lujalla maalla, kun lapsen alla järisee. Muuten ei voi auttaa. On pystyttävä kuulemaan ja kuuntelemaan, on osattava analysoida ja ymmärtää, pitää tietää ja tajuta asioita. Lasten kertoma on karua. Siinä ei aikuinen saa hätkähtää tai hätääntyä, jos haluaa auttaa.
Kiusaaminen tai hyväksikäyttö satuttavat koko perhettä. Usein aikuisten omia tukalia kokemuksia nousee pintaa ja avuttomuus ja hätä, jotka niihin ovat liittyneet purkautuu. Oma työni on aina liittynyt lapsen tukemiseen, vahvistamiseen ja keinojen antamiseen harjoittelun kautta. Olen lukenut psykologiaa, mutta en ole psykologi enkä lähesty asiaa siltä kannalta.
Koulutuksessani puhuttiin paljon lasten/nuorten kehon lukkiutumisesta traumojen seurauksena. Se oli yhtenä punaisena lankana, kun kehitin Skidikantti-koulutusta. Ajattelin, että jos trauma sulkee kehon, lapsen voimistuminen ja toipuminen helpottuvat, kun kehonharjoituksin avataan samalla lukkoja. Lapset ovat kinesteettisiä ja ilmaisevat itseään keho-asennoilla, avaruudellisesti ja etäisyyttä säädellen.
Vanhempien osa voi olla haastava, jos lapsi joutuu hyväksikäytetyksi. Eräs isä kuvaili, että on kuin tyttären sisällä olisi iso, musta salaisuus. Isä oli todella ahdistunut. Kertoi, että aina kun koskee tyttöä vaikka hipaisten, tämä kavahtaa pois. Tyttö kävi luonani harjoittelemassa ja isän kanssa puhuttiin siitä, miten aikuisen tulee kesyttää lapsi takaisin turvallisiin kosketuksiin. Isä sanoi myöhemmin: Annoit minulle lapseni takaisin.
Vanhempien tuki on oleellista, kun työskentelee lasten kanssa. He ovat lapsen/nuoren tuki ja turva, palautumisen polku. Ammattilainen voi näyttää polun, mille lähteä, mutta omaisten rakkaus eheyttää ja parantaa.
Skidikatti on toiminut vuodesta 1988. Olen kouluttanut ammattilaisia ympäri Suomen, käynyt luennoimassa kouluissa, vetänyt treenejä sekä aikuisille että lapsille yhdessä ja erikseen, luennoinut aiheesta ja kirjoittanut kirjanSkidikantti – lapsen tie objektista subjektiksi
Skidikantti on terveen järjen ohjelma. Sen keskeisenä sisältönä on välineiden antaminen tasapainoiseen kasvuun, sosiaalisiin taitoihin ja itsensä turvaamiseen. Se sopii kaikille sekä ennalta ehkäisevästi että eheyttävästi.
Ihminen on perusluonteeltaan hyvään ja laadukkaaseen elämään pyrkivä. Sodan aseina käytetään väkivaltaa, raiskauksia ja ihmisten alistamista aseeksi toisia vastaan. Kun sotilaat toteuttavat näitä tekoja, niitä ei hevin mitätöidä sodan jälkeen. Sotaan kuuluu myös salaisuus. Rintamalla tapahtuneista ei kerrota. Se sulkee synkät kokemukset ihmisen sisään ilman eheytymisen mahdollisuutta. Me kaikki kannamme tätä taakkaa sukupolvesta toiseen. Toivottavasti tähän puututaan samalla energialla, kun nyt tartutaan syyllisten hakemiseen ja ongelman etäistämiseen oman elinpiirin ulkopuolelle.
