Korona on paljastanut yhteiskunnan ja yhteisöjen haavoittuvuuden. Perustaidot ovat kadonneet.
Sukupolveni äidit olivat parantajia. He osasivat hoitaa sairauksia, loukkaantumisia ja toimintakyvyn puutteita tiedoilla ja taidoilla, joita perivät sukupolvien takaa.
Meidän maailmassamme kaikkeen on rakenne, jolla on asioihin yksinoikeus. Tavalliset asiat, kuten syntymä, sairaudet, elämä ovat asiantuntijoiden maksullisten palvelujen toiminta-alaa. Asiantuntijuuden lohkominen ja sairauksien, vaivojen, luonteepiirteiden ja ominaisuuksien päälle lyödyt leimat, tekevät niistä putkinäköisten ammattilaisten erikoisalaa.
Korona ei ole vielä lajiteltu, paloiteltu, paketoitu. Soitat terveyskeskukseen ja pyydät apua akuuttiin tilanteeseen: en saa henkeä, jalkani on tulessa, en voi niellä, päätä ja kaulaa vihloo, luulen, että siellä on joku tukos!
- Ai sinulla on ollut korona? Me emme hoida koronapotilaita. Emme osaa.
Vuosia sitten minulla oli tauti, joka aiheutti spontaaneja hiusmurtumia. Oli koko ajan kuumetta, olin järkyttävän väsynyt ja minulla oli kaksi lasta vastuullani. Kokeita otettiin, löytyi valkosoluja ja muutoksia, mutta ei mitään kokonaisuutta, jonka lääkäri olisi tunnistanut. Siis en saanut sairaslomaa.
Jouduin kulkemaan kävelykeppien varassa, ranteeni ja nilkkani oli kiedottu liimasiteisiin, sormissa tukevia laastareita. Huohotin ja huojuin kulkiessani valmiina horjahtamaan hautaan millä hetkellä hyvänsä.
Vakavasti sairasta äitiäni hoitaessa ja hänen tilaansa koskevia tietoja etsiessä törmäsin tutkimukseen, joka oli kerätty ajalta, jolloin sairastin. Paljastui, että silloin “riehui” tauti, jossa kaikki oireet täsmäsivät minuun.
Terveydenhuoltomme on paloiteltu ja lääkärien portilla seisoo usein tiukka sairaanhoitaja tukkeena potilaan ja asiantuntijan välillä. Koska koronaa ei voida hoitaa jonkin yleisesti alalla hyväksytyn kaavan mukaan, potilaan pitää päästää tauti niin pitkälle, että joutuu sairaalaan, hengitystukeen tai hengityskoneeseen. Mitään neuvoja ei anneta. Ei ilmeisesti saa antaa.
Pitkäaikaisten oireiden siunaus on siitä syntyneet verkostot. Sairastuneet jakavat omia kokemuksiaan ja keinojaan netissä. Oppivat hoitamaan itseään ja läheisiään, levittämään tietoa ennaltaehkäisevästi ja luottamaan omiin kykyihinsä selvitä tilanteesta.
Korona pitää oppia tuntemaan. Se on siitä outo vitsaus, että se muuntuu kehon mukaan. Oireet ovat koronan ja kehon symbioosi ja sitä on vaikeampi diagnostoida kuin ihottumaa.
Tutkimusaineistosta ei ole pulaa. Kun sitä kertyy, lääkärit ja tutkimuslaitokset käärivät hihansa. Mutta parantajat puuttuvat. Ne ihmiset, jotka auttava kokonaista ihmistä, kuuntelevat metaforisia kuvauksia taudin oireista, sen vaikutuksesta ja siitä, mihin hoitoa ja hoidon ideoita tarvitaan. Pelkkä hengityskoneiston tunteminen auttaa. Jos keuhkoihin ei mahdu happea, pakota kaasut ulos ja hengitä raikasta ulkoilmaa parvekkeella.
Tämän jutun omistan omalle turvaverkolleni. He valvoivat öitä kanssani netin kautta, he tsemppasivat, antoivat ideoita, toimittivat välineitä kuten puhalluspullon, muistuttivat höyryhengityksestä ja inkiväärikeiton lohduttavasta ja parantavasta vaikutuksesta. Oven taakse tuli jäätelöä, kun kurkku oli kipeä, ruokaa, kun pystyi syömään, kukkia, kun oli masentunut. Ja tutkimustietoa siitä, mitä maailmalla oli saatu selville, miten yksittäiset ihmiset tekivät ja miten pitää varautua siihen, että hengitys ei kulje.
- Pistä heti se appi puhelimeen, josta näkyy, mistä soitat. Jos hengitys katkeaa, paina heti hätänumeron pikavalintaa, avaa ulko-ovi ja mene rappuun.
- Pakkaa sairaalareppu valmiiksi ja laita sinne nämä: puhelin ja laturi, omat tiedot, yhteystiedot lähimmäisille, lenkkarit jne.
- Pidä lähellä aina jotain energiaa lisäävää.
- Kun hengitys on huonoa ja väsyttää, hakeudu asentoon, jossa hengittäminen on helppoa.
- Nuku siten, että kehosi ei paina keuhkoja. Minulla tehosi etukenossa istuminen ja parvekkeen pystyssä nojatuolissa nukkuminen raikkaassa kevätilmassa. Sängyssä tuin itseni kyljelle kallistuneena vatsapuolelle tyynyjen varaan.
- Jos hengitys hiipuu, et ehkä huomaa, kuin happi vähenee. Tunnet uupumusta ja ajattelu hämärtyy. Vaistomaisesti haluat lepoon ja sen seurauksena menet sänkyyn. Voit muuttaa autuaammille metsästysmaille huomaamattasi, joten ole tietoinen vaaroista.
- Jossain päin maailmaa koronaa verrattiin metsäpaloon. Se leimahtaa palamaan eri kohteissa ja sammuu yhtä äkkiä kuin syttyikin. Kytee ja leimahtaa taas. Juuri tuolta viiden kuukauden sairastelun jälkeen tuntuu.
- Lääkärille voi kuvata oireita, jotka ovat korona ja kehosi. Ajatus, että ei voi hoitaa jotain, jota ei tutkittu ja kirjoihin ja kansiin kirjattu on typerä. Ammattitaito on sitä, että yhdistää oman osaamisensa potilaalta saatuun tietoon ja kokemukseen, helpottaa tämän oireita, tutkii sen, mikä on tutkimuksen saavutettavissa ja ilmaisee, että välittää toisen koettelemuksesta.
- Tunnustaa, että on lääkäri ja vasta harjoittelee parantajaksi tuloa.
Minä asun (yksin) kissan kanssa. Yhtenä yönä heräsin syvästä (ehkä liian syvästä) unesta siihen, että kissa hyppäsi rintakehäni päälle. Nousin säikähdyksestä istumaan.
Kissa ei ikinä hypi päälleni. Se nukkuu toisessa huoneessa yönsä.
Mitään todisteita ei ole enkä itse osaa sanoa, oliko hengitys loppunut. Epäilen, että oli. Luulen (sisimmässäni tiedän), että kissa käynnisti sen uudelleen.
Parantaja toimii usein vaiston varassa. Tulos voi olla mitä parhain. m.o.t
