Julkaisen tämän uudelleen, koska asian tutkiminen ja pohtiminen jatkuu. On kiinnostavaa paneutua asiaan kaikkien osapuolien kannalta. Olen kirjoittanut kaksi kirjaa, jotka elävät yhä ja ovat toimineet muutosvoimana. Tästä taitaa tulla kolmas.
Taloyhtiön hallitus päättää tehdä julkisivuremontin heti putkiremontin jälkeen. Osakkaat yrittävät jarrutella, koska putkiremontin ohella tehtiin kellariremontti, rakennettiin pesutupa ja kuivaushuone. Lainaosuuden kasvu sekä remontin aikaiset asumisen hankaluudet työmaalla pelottavat. Julkisivun korjauksella ei ole kiire, mutta vauhtisokaistunut hallitus on kuuro asukkaiden toiveiden suhteen. Ei haluta edes ajatella, miten remontit vaikuttavat niihin, jotka joutuvat maksamaan myös lainakulut pienistä tuloistaan.
Julkisivuremontti paisuu korjauksen sijaan uudelleen rakentamiseksi. Tavoitteena on saada asuntoihin parvekelasit. Talo on Niilo Kokon suunnittelema kevyt, vaalea, kymmenen koivun ympäröimä 26 asunnon kokonaisuus ja siinä on koivulehtien väriset ulkoparvekkeet.
Kuntotutkija toteaa, että parvekkeet ovat hyvässä kunnossa jos ei lasketa pieniä pintavaurioita. Kaikki kuitenkin puretaan, että isompien asuntojen (joissa kaksi parveketta) toive saada parvekelasit saadaan toteutettua. Myöhemmin Työnjohtaja perustelee kahden viikon viivästymistä remontissa parvekkeiden lujuudella, joka niitä purkaessa hidastaa työtä. Koska alkuperäisessä Niilo Kokon suunnitelmassa taloon haluttiin keveä, koivujen lomaan istutettu talo, siinä oli avoparvekket. Uusi remontti vaatii myös ylempiin kerroksiin katokset, eikä rahaa säästellä. Katoksien sijaan tehdään kattorakenteet, rivitalojen ovien eteen katokset ja isoille parvekkeille hulppeat lasit.
Julkisivun korjauksen sijaan siis pistetään kaikki uusiksi menoista välittämättä. Sääliä ei tunneta, vaikka tiedetään, että velat tulevat rasittamaan pienten asuntojen osakkaita kohtuuttomasti.
Julkisivu puretaan koolinkeja myöten ja rakennetaan uudelleen. Samoin hyvässä kunnossa oleva vintti, jossa asukkailla on säilytystilaa. Entinen pyykinkuivaustila jää käyttämättä ja hallitus keksii, että säilytyskomeroja voidaan suurentaa. Ehdotus vuokrattavien komerojen rakentamisesta kaikuu kuuroille korville. Talo on riisuttu omaisuudesta, uudet palvelut ovat ilmaisia ja ainoa tulo on osakkaiden valtoimenaan auki oleva kukkaro.
Niilo Kokon suunnittelu hautautuu uuden julkisivun alle ja sen aika moni tajuaa vasta, kun muovit valmiin remontin jälkeen puretaan. Uusi kattoikkunakaan ei enää taita valoa kiiltävään punaiseen tulokäytävän seinään. Ihmettelen hieman asiaa, kun toisissa alueen yhtiöissä ei tuuletusikkunoiden vaihtoonkaan anneta lupia. Talon suunnittelija katoaa myös virallisista kirjoista ja kansista.
Lasku on remontin laajuuden mukainen. Yhtiökokous pidetään. Asukkaat saavat kahvia ja pullaa. Kokouksessa hallituksen puheenjohtaja eroaa. Remontin laskut ovat vielä tulossa, mutta asukkaille annetaan arvio osuuksista. Remonttien takia neliöhinta on n. 6 vuoden aikana nostanut lainaosuutta n.1200 euroa per neliö. Sitä ihmetellään erityisesti pienempien asuntojen kohdalla.
Hallitus pyytää lupaa myydä yhtiön omistaman kaksion, että lainasummaa voidaan kohtuullistaa. Se korvamerkitään hyvitettäväksi julkisivuremonttia koskevaan lainaan. Tästä summasta on siis kysymys osakkeen omistajan perään laitetun laskun summassa. Tämä osuus on yllättäen ja neljä kuukautta asunnon myynnin jälkeen ilmoitettu lisätyn takaisin osakkeen omistajan lainaan.
Yhtiön kaksion myynnistä on jälkikäteen mahdotonta saada isännöitsijältä tietoa. Hän naureskelee, että se on jo kolmannella omistajalla. Kaksio myytiin neliöhinnalla, joita pyydettiin alueen taloissa, jotka olivat vasta menossa putki-, julkisivu ja kattoremontteihin. Nämä talot olivat kaupungin tontilla toisin kuin talo, johon riita kohdistuu. Siis yhtiön kaksio myytiin roimaan alihintaan.
Valistunut arvaus vuoden kestäneessä selvittelyssä, joka siis tapahtuu mykäksi muuriksi muuttuneen yhtiön ulkopuolella, josta ei mitään tietoja heru, on: olisiko käynyt niin, että osa osakkaista olisi maksanut lainaosuutensa pois vaiheessa, jolloin yhtiön asuntoa ei vielä ollut myyty? Tällöin hyöty asunnon myyntihinnasta menisi sivu suun, koska lainaa, johon se hyvitetään ei heillä enää ole. Heidän etunsa olisi se, että laina kohdennettaisi laskuihin, jotka koskevat myös heitä. Muutosta ei kuitenkaan voi tehdä jälkikäteen.
Tässä kohtaa tulee myös mieleen, että omiin jalkoihinsa kompastuneet hallituksen jäsenet ja isännöitsijä, ovat selittäneet asian itselleen parhain päin vastuulliselle taholle. Siellä ei otettu minulta vastaan mitään selvityksiä eikä lähettämiini korvausvaatimuksiin tositteineen perehdytty.
Kokenut kirjanpitäjä ihmettelee, mikä käsitys kirjanpitäjällä on omasta vastuustaan. Eikö tunneta kirjanpitolakeja? Ei selitys: tein niinkuin käskettiin vie vastuuta tekijältä.
Paperit ovat kulkeneet tänä aikana monella asiantuntijalla. Yksikään ei ymmärrä, mistä voi olla kysymys. Miksi virhettä ei korvata. Kuinka on mahdollista toimia niin tökeröllä tavalla, miten toimisto on käyttäytynyt. Summa on myynnissä olleen asunnon suhteen merkittävä. Kauppaa käyvät tämän kokoisten asuntojen kohdalla usein miten (sijoittajia lukuunottamatta) lainojen varassa toimivat kodin hankkijat. Kaikki kulut lasketaan tarkkaan. Seitsemän tuhatta nettotuloista otettuna on hurjan iso summa menettää.
Toimiston kannalta se on mitätön. Sen saa vakuutuksen kautta maksatettua. Se on normaali käytäntö. Tässä ei selvityksiäni tutkittu, asiasta ei neuvoteltu, laitettiin vain omituinen lasku perään ja lyötiin ovet kiinni.
Tietysti, jos teko olisi tahallinen eikä summan perinnälle ole alunperinkään perusteita, vakuutus ei sitä korvaa….
Mahdollisesti vastuussa oleva isännöitsijä, Tuomo Tahkola, sai kokoon kerityn selityksen, jossa annettiin ymmärtää, että valitukseen ei ole perustetta. Yhtiökokouksen vahvistama lainaan kohdennettu vähennys, jota ei oltu yhtiökokouksessa muutettu kaupan tapahtuessa, poistettiin, eikä selityksiä annettu. Yhtiössä oli totuttu hallituksen omavaltaisuuteen ja yhtiökokouksen päätösten ohittamiseen.
Kiinteistöliiton apulaispäälakimies hahmottelee asiaa Rakennuslehden jutussa eettisyyden kautta. (linkki alapuolella) Hän antaa ymmärtää, että isännöitsijätoimisto on ehkä päässyt pälkähästä, kun on johdatellut osapuolia toimimaan väärässä järjestyksessä. (Juttu Rakennuslehdessä julkaistu 21.6 nimellä Korvauksia ei heru…(linkki alapuolella)
Ihmetyttää, jos tekoa ei voida määritellä teon mukaan vaan sen järjestyksen mukaan, jolla asia on johdateltu hoidettavaksi myyjän ja ostajan välillä.
Asia suututtaa minua. Se myös kiinnostaa minua.
Yli vuoden selvittelyn aikana olen jutellut lukuisien ammattilaisten kanssa ja heidän yleinen arvauksensa on, että asiaan kätkeytyy jotain, jonka ei haluta nousevan näkyviin. Osakkeenomistajien kanssa, jotka eivät voi uskoa, että isännöitsijäntodistus ei ole pätevä dokumentti ja kauhistuvat sitä. Myös monen asiasta vastuussa olevan toimiston työntekijöiden kanssa. Yleinen ensireaktio toimistossa on ollut: Voi ei meidän toimistossa noin toimita/ Kyllä sinä sen rahan saat takaisin/ Minä juttelen asiasta eteenpäin/ Toivotaan, että asia selviää nopeasti.
Asiasta vastuussa oleva isännöitsijä yrittää kuitata asiaa: Tämä on loppuun käsitelty juttu. Toivoo, että se häviää käskemällä.
Minä ihmettelen monessa paikassa työskennelleenä sekä yrittäjänä, miksi hänen toimiaan ei arvioida tai arvostella toimiston puolesta.
Entiset naapurit ovat hiljaa. Ehkä he tietävät jotain, mitä minä en tiedä. Sillä jos laina on hyvitetty kaikille niinkuin kuuluu, mutta otettu pois vain minulta, raha saapuu muille jotain muuta kautta. Ehkä he myös tietävät, miksi asunto myytiin niin halvalla ja kuka sen osti. Tai eivät vaan viitsi välittää. Niinkuin ex-hallituksen jäsen/naapuri, joka oli päättämässä myytävän asunnon hinnan hyvittämisestä julkisivulainaan, sanoi: me vaan asutaan täällä.
Se virhe, minkä minä tein asianajajan opastamana: maksoin ostajille. Joka taholla korostettiin vastuutani suhteessa ostajaan, mutta myös tiedettiin ja kerrottiin (llian myöhään), että vain ostaja olisi voinut päästä papereihin käsiksi ja selvittää asian. Koska he saivat rahan nyt luultavasti kahteen kertaan, on ymmärrettävää, että vaikka toinen heistä on hallituksessa, ei lähettämääni vahingonkorvausvaatimusta silti viety yhtiökokouksen käsittelyyn.
Puheenjohtaja kuittasi asian: Asia ei kuulu meille eli tämä on sinun ja meidän palkkaamamme työntekijän, jonka toimia meidän tulee valvoa ja joka teki virheen, välinen asia????!!!
