Hoitajien lakkoilu saa vallassa olevat miehet kimmastumaan. Äkkiä vanhukset ovat puolustettavia, tärkeitä ja valtaapitävien ykköskohde huolessa. Mielestä on pyyhkiytynyt, kuinka helposti vanhusten kotien ovet naulattiin kiinni ulkopuolelta, kun korona iski. Ikäänkuin he olisivat jotenkin syypäitä koko murheeseen. Älä koske, älä käy, unohda heidät.
Kotihoito on säästötoimenpide. “Jokainenhan haluaa olla omassa kodissaan elämänsä loppuun asti” sanotaan. Mutta millaista on elämä, jos koti muuttuu vankilaksi. Sairaalan siivouskomerossakin makaa mieluummin kuin hoitamattomassa asuinhuoneistossa, jossa pelko ja eristyneisyys ovat seurana.
hdeksänkymppinen isäni, joka oli vireä ja liikkuva kuolinpäiväänsä asti, kiersi laitoksia toiveikkaana. Hän halusi muuttaa hoitolaitokseen, jossa olisi seuraa ja tapahtuisi asioita. Monessa paikassa huudettiin jo ovelta: jos pystyt kävelemään sisään, tämä ei ole sinun paikkasi.
Hän pääsi alueen vanhuksille tarkoitettuun “päiväkerhoon”. Sieltä ei saanut lähteä ennen päivän loppumista eikä silloinkaan omin jaloin. Piti odottaa, että auto hakee ja kuljettaa. Hän otti rollaattorinsa ja poistui. Eikä mennyt takaisin. “Ovathan ne nähneet, että kävelen tästä ohi melkein joka päivä. Jos rupeaa istumaan päivät pitkät ja sitten vielä kotiin autolla, johan siinä muuttuu sieneksi”.
Hän toivoi, että saisi lähteä saappaat jalassa. Niinkuin kai jokainen. Hänen kohdallaan se onnistui, koska hän veti kengät jalkaansa joka päivä ja teki kaiken, mitä voi. Viimeinen matka ennen sairaalaa ja hautaa oli matka naapurilähiön trendikahvilaan.
oronan saapuessa opiskelin yliopistossa, kirjoitin ja vietin elämää, jollaista olin aina viettänyt. Seuraavana syksynä putosin “ihmisjätteeksi” täyttäessäni 7kymmentä. Termi on peräisin lähes satavuotiselta naapurilta, joka asuu kodissaan, tekee ruokansa itse, pitää kodin siistinä ja on mieleltään virkeä ja huumorintajuinen. Ihan täysipainoinen ja terävä ihminen.
än sanoi, että kun ei ole juttuseuraa, ei osaa enää puhua toisten kanssa. Kauppareissulla tapaa tutun ja tämä ryhtyy rupattelemaan. Itse yrittään muistaa sanoja, ei oikein ehdi jutteluun mukaan ja jää kohtaamisessa tyhjin käsin. Hänellä on huolehtivia sukulaisia, hän lukee paljon, seuraa uutisia ja maailman tapahtumia ja pelkää todella paljon, että joutuu laitokseen, jossa ihmisiä hoidetaan kasvin kaltaisesti. Nostetaan ylös sängystä, jos on aikaa, ulkoiluksi työnnetään pyörätuolilla parvekkeen oven luo tai vastaavaa.
äättäjien pitäisi sitoutua käyttämään yhteiskunnan palveluja yksityisten sijaan. Rahaa saisi käyttöön vain keskiverto kansalaisen palkan verran. Mitään ilmaispalveluja ei sallittaisi. Ja vuoden kuluttua pitäisi kirjoittaa muistio, mitä pitäisi parantaa.
n selvää, että hyvinvointi yhteiskuntaa ajetaan alas. Rahaa ei riitä tarpeeksi rikkaille, jos yhteiskunta vastaa perustarpeista. Huoli hoitajien lakosta ja mahdollisista kuolemista on uutinen. Jos kansa ei usko valheisiin, ei sitä voi enää vetää nenästä.
os hyvinvointiyhteiskunnan aika on ohi, täytyy tehdä seuraavaa: palauttaa perheiden arvo ja verkostot. Kertoa rehellisesti, missä ei asiat enää toimi. Sairaalan ovet auki omaisille. Sinne vaan sängyn viereen syöttämään ja avittamaan. Näin tehdään muuallakin maailmassa.
