Vuosia sitten olin Lontoossa juhlimassa lastensairaalan vuosipäivää. Paikalla oli kuninkaallisia ja ohjelma juhlallinen.
Olin opiskellut klinikalla ja tottunut siihen, että lasten näkökulma ja hyvinvointi olivat keskipisteenä kaikelle työlle, jota siellä tehtiin. Juhlapuheissa hämmästyin, koska ensimmäisen kerran ymmärsin, että laitos oli perustettu kasvattamaan ja hoitamaan tulevia, terveitä ja vahvoja sotilaita. Rauhan aikana sitä ei tullut ajatelleeksi.
Mitkä siis ovat perimmäiset näkökulmat päätöksiä tehdessä. Miksi tuntuu, että pandemia ja Ukrainan sota toimivat julkisivuna jollekin muulle, jonka vuoksi kaaosta yritetään lisätä eikä vähentää. Miksi vastustetaan abortteja, vaikka ei välitetä lapsista pennin vertaa. Mitä hyötyä ja kenelle koituu siitä, että naisen voi pakolla saattaa raskaaksi ja pakottaa synnyttämään lapsen. Minkä viestin se miehille antaa? Voiko sellainen poliitikko, oikeuden tai uskonnon edustaja sulkea silmänsä sotatilanteen raiskauksilta tai lasten kidutuksilta vastuusta vapaana?
Pelon yhteiskuntaa on helppo hallita. Ihmisten katseen kääntyminen omaan elämään, selviytymiseen ja lasten turvaamiseen vie voimia. Yhä enemmän kuulee ihmisten sanovan: en jaksa katsoa uutisia, koska se stressaa. Pandemia jyllää edelleen, mutta nyt tartuntoja kutsutaan flunssaksi. Suomi on saatu melkein liitettyä Natoon ja yleinen asevelvollisuus teemana on nostettu pöydälle.
Miltä näyttää sotilaallisesti vahvojen maiden yhteiskunnat? Koska mekin alamme laskea omaa taloudellista tilannetta kuukausina, jotka erottavat meidät kadusta. Miksi nuorten väkivallasta ei olla oikeasti huolissaan. Toki päättäjät tietävät, että huono-osaisuuden poistaminen olisi mahdollista ja tukisi yhteiskunnan vakautta. Aikuisilla olisi aikaa ja voimia pitää huolta jälkeläisistään. Yhteiskunta voisi tehdä järkeviä päätöksiä, jotka auttaisivat lapsia kasvamaan ajatteleviksi ja kestäviksi ihmisiksi.
Jos yksinkertaistaa ajatusta: miksi ravintoloiden tukemisesta tuli tärkeämpää kuin terveydenhuollon?
Tulee mieleen tv-sarja, jossa ihminen kysyy Jeesus-hahmolta: miksi et poista nälänhätää maailmasta? Jeesus vastaa: teillä on ruokaa tarpeeksi tehdäksenne sen vaikka tänään. Eli kysymys kuuluu: Miksi ette tee sitä?
Ihminen on lyhytnäköinen ja sitä käytetään hyväksi. Jokainen luulee, että syntyy uudelle planeetalle. Että pöytä puhdistetaan ja sukupolvi voi aloittaa uuden, hienon ja paremman elämän. Että ennen ei tiedetty eikä osattu. Se, että meistä on tehty kuluttajia, antaa mahdollisuuden ajaa ihmiset toisiaan vasten. Varjojen tavoittelu vie voimia. Televisio syytää ohjelmia kauniista asunnoista, viihdettä, jossa aikuiset leikkivät ja kiljuvat naurusta, kun saavat sähköiskuja, ohjelmia, joissa kiusataan, nälvitään, eristetään ja häväistään ihmisiä.
Ihminen, erityisesti lapset ja nuoret, oppivat mallista. Laumassa säilymisen ehto on kuulua siihen. Mitä tapahtuu, kun laumaan kuulumiseen vaaditaan aivojen, ymmärryksen ja oman harkintakyvyn hylkäämistä.
Esimerkki, jossa selitetään, miten ihmisen mieli toimii, näyttää tilanteen rannalla. Henkilö kävelee rannalle ja näkee hukkuvan ihmisen. Rannalla seisoo joukko ihmisiä, jotka seuraavat pinnan alle katoavaa ja taas pintaan henkeä haukkoen palaavaa ihmistä. Hän hätääntyy, katsoo muita ja taas hukkuvaa. Hän ymmärtää, että toinen on hädässä. Varmistaakseen havaintonsa hän katsoo muiden reaktiota ja koska katsova joukko vain seisoo ja seuraa tapahtumaa, uskoo, että on itse väärässä ja lauma tietää selityksen tapahtumalle. Näin hän todistaa kuinka ihminen menettää henkensä hänen silmiensä edessä, vaikka apua olisi ollut helppo antaa.
Näin me toimimme usein: koronan, köyhyyden, kiusaamisen, vääryyksien, vallankäytön suhteen. Vastuun otto omasta ymmärryksestä, omista ratkaisuista, tiedon hankkimisesta ja valinnoista joita tekee on tärkeä taito. Se opitaan, kun on hyviä opettajia. Ihmisiä, jotka opettavat ajattelemaan, sytyttävät halun valita, millainen ihminen haluaa olla ja näyttävät tien valintojen päässä.
